torstai 16. helmikuuta 2012

talviloma

hymyilin tänään
~ sarin söpölle pienelle hiustupsulle
~ berliini-postikortille
~ saksan sanakokeen tulokselle
~ sille talvilomalle, joka alkoi n. 15.30 um fünfzehn uhr dreißig.

pudotin suihkuverhokoukkuja lattialle. vasta tuntien päästä huomasin, että niitä löytyi mekon taskustakin.




uusi huonejärjestys
suosikkilautaset

 hei mun ihanissa lautasissa on pohjassa ddr-leima. oon usein miettinyt, mahtaako tuo nyt viitata muinaiseen valmistusmaahan, vai onko tämä jotakin astiakieltä, jota en ymmärrä. tyyliin arabia huono esimerkki, koska ymmärrän arabian, mutta joku muualla asustava luultavasti ei. no, kuinka vain, terveisiä die süville berliiniin.

keskiviikko 15. helmikuuta 2012

otsikoton

olisin kyllä viime yönä voinut mm. nukkua enemmän. pakko oli raahautua kouluun, nöräystä heti aamusta. neljännen kerroksen käytävässä tuoksui ananas, oli puhetta hellyyttävästä opetustyylistä. lisäsin sharepointin customer-listalleni ponit on ihanii -yrityksen, joka halusi tilata ten pink ponies. ilmoittaudutaan (tai mennyt aika, jos asia on jo hoidettu) johonkin extreme run -tapahtumaan, hupisarjaan tietysti, pitäisi olla teema mietittynä. eli ponit, mutta osa ryhmäläisistä protestoi tätä? se on nyt sitten ehkä ihmissyöjäponit.

menin uuden kodin kautta, siellä oli hiljaista ja huone näytti vielä valtavan kokoiselta, tyhjyydellä on tapana pelleillä kanssani. otin muutaman kuvan, noukin kalenterin mukaani en ole varma, miten pärjäsin tämän ajan ilman sitä ja jätin lapun pöydälle. kylppärin laatoissa oli värikkäitä muovimiehiä.



uusi sisäpiha


tiistai 14. helmikuuta 2012

lunta sataa vaakasuorassa, lisäksi alhaalta ylös ja toisinkin päin. opettajamme rupatteli kokousasiakirjojen ohella melko monesta muusta asiasta, päättömästi ja mielettöminä ajatuksenvirtoina. kurkkuun sattuu, väitin annalle että finrexiniä voi juoda kahdeksan pussillista päivässä, mutta se taisikin olla yhdestä neljään. ostin kuitenkin panadolia ja tiputin täyden mukillisen lattialle. kiva satumetsä, kun et mennyt rikki, olet suosikkini.

nyt on sitten tarjolla muokkaamatonta kuvaa.
oheinen kuva todisteena: mullakin on joskus housut. tosin nämä ovat prinsessan laskettelu(?)housut, joita käytin lenkkeillessäni koiran kanssa. mikäs toi käsi oli?

nyt tässä yhy-kipeyksissäni sanon vaan, että talvi, olit tosi ok. pukeuduin kerrankin järkevästi, sairastuin silti. tai ehkä jopa sairastuin SIKSI. voitko jo mennä pois, mä haluan kesän. kiitos, toivoo linui.

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

pick me up and take me like a vitamin

now my life is sweet like cinnamon
like a fucking dream i'm living in

lana del rey ~ radio


löydä kuvasta pupu, osa x.




lähtee käsistä?
pakko säästää nämäkin.

piti mennä laskemaan mäkeä tyttöjen kanssa, mutta öadsifhöaishdfasd huuto.net ja elämisen vaikeus. odottelin siis kotona lipaston noutajaa. vein mikron kallioon, ei uskoisi että niin pieni asia voi painaa niin paljon. kierrettiin minnan ja mion kanssa töölönlahti, syötiin pakastepitsaa ja katsottiin teeäffää. 

boksilla oli edelleen samoja leffoja. tuli irrallinen tunne pimeässä yksinäisyydessä, koira retkotti jossain nurkassa ja mä näin ruudulla stand by me. mietin syliä ja kesää ja äänensävyjä. nukahdin kesken kreikkalaisen naimakaupan.

hieman keski-ikäinen olo, noustiin mion kanssa kahdeksalta ja lähdettiin lenkille. kerkesin nähdä auringon nousevan ennen lumisadetta. mies selitti tupakasta ja suljetuista kaupoista, halusin olla hiljaa. yksi ilta kävin eepun kanssa kolmessa kaisassa, yölenkillä poika pysäytti ja jakoi viisauksia. onko toi koira ihan kokonaan valkoinen? mä mietin, kun mulla on kissa joka on kokonaan musta.

istuin tuntikausia vaihtamassa kukkien multia, kun ei olisi muuta puuhaa tässä. ensi yönä väkerretään ruotsin tehtäviä.

perjantai 10. helmikuuta 2012

yhtenä päivänä satoi glitteriä

juoksin mion kanssa alppipuistoon, hengitin hengästyneenä pakkasilmaa. kuu oli pyöreä, lumihiutaleet kimaltelivat lintsin kallioiden heikossa valaistuksessa. joskus ala-asteella sai talvisiin piirrostöihin ripotella läpinäkyviä, suuria kimalteita; pakkaslumen pinnalla on kristalleja.

rakastan mioa, se näyttää aina onnelliselta, joskus ehkä nälkäisen onnelliselta, tai aavistuksen loukkaantuneen onnelliselta, jos ei saanutkaan jotakin herkkua jonka olisi mielestänsä ansainnut. mio kahlasi kinoksissa, sen kuono oli täynnä pieniä jäähileitä. aamulenkillä aurinko tuntui jo lämmittävän, suljin silmät ja kuuntelin hesarin liikennettä.


kyllä mä kaipaisin talvisia päiviä, näitä viileitä ja aurinkoisia, jos olisi ikuinen kesä. mutta saa se kesä sieltä tulla, heti kevään jälkeen.

tiistai 7. helmikuuta 2012

kana-asia

pieniä mukavia asioita, jotka keskeyttävät muuten niin tehokkaan pakkailuni.

sain joskus vuosia sitten hennalta tällaisen kirjan:


taivas on putoamassa ja siitä täytyy kertoa kuninkaalle, matkassa on mukana monta nimekästä lintua.


... ja jos on lintuja, tarinaan kuuluu tietysti myös kettu. nälkäinen kettu.


tämä muistuttaa jollakin tavalla niitä perinteisiä suomalaisia kansantarinoita, joissa aina jollekin eläimelle käy hassusti, kun ei raukka ymmärtänyt elämän realiteetteja.

mutta henna tuntee minut, ei kannata antaa lahjaksi kirjaa, jossa kaikki linnut syödään pois. tarinaa on siis hieman tuunattu:


niin paras!


eikä se tarina koskaan päättynytkään.


maailma pelastui ü.

maanantai 6. helmikuuta 2012

vapaat.

mihin lie hävisi taas viikonloppu, mitä edes tein?


kävin moikkaamassa kummipoikaa, tyypillä on ihan lievä uhma meneillään. useimmat asiat ovat ei. tai siis EI. ajettiin pikkuautoilla ja vähän isommillakin, tehtiin palapeliä tyyppi on tosi hyvä siinä, avattiin tättän joululahja tyyppi oli avannut sen jo pari kertaa aiemminkin ja se oli uudelleen paketoitu. joulupaperista paljastui äiti-lauran tekemä kiwi :)


no onko söpö! en kestä, että laura oikeasti on väsännyt tuollaisen. tykkään kiweistä, niitä onkin kertynyt jo useampi kappale ja ainakin kaksi on tuotu ihan oikeasti uudesta-seelannista.


sunnuntaina oli kirpsakka ilmasto, kävin äänestämässä ja kotimatkalla ostin tulppaaneja ja runebergin torttuja. syötiin marikan kanssa bamboo centerissä ja päätettiin ähkypalleroisina kävellä raiteiden viertä. siellä se mk kuvaa kaisaniemen ravintolaa.


huvittava tuo puu, sympaattista että se on jätetty paikoilleen. kaisaniemessä on käyty kyllä monet kerrat, jotenkin en vain ikinä siellä ollessani muista katsoa tuota puuta sen tarkemmin. liekö ollut parempaa tekemistä.







kotiin päästyäni torkuin pari tuntia parin peiton alla, en seurannut ääntenlaskentaa. en ole oikeastaan kovin paljoa vaaleja pohdiskellut, kummallakin kerralla äänestin ja haaviston saama äänimäärä lämmittää kyllä mieltä, vaikkei voittoa tullutkaan. ei tässä tietysti ole valittamista, uskon niinistön pärjäävän varsin hyvin.

mä vain välillä mietin, onko se todella niin, että avioliiton muodostavat oikeasti vain nainen ja mies? koko kansan presidentti ehkä, mutta mun on hyvin vaikea ajatella minun presidentikseni henkilö, joka päin naamaa sanoisi "et ole yhtä oikeutettu".