muutama kuva.
| ainoa minusta? |
viime öinen paluu oli tuskallinen, ei vähintään flunssan takia.
tuntui, että tärykalvot puhkeavat.
mä en halunnut tulla takaisin.
haluan olla osa jotakin suurta, eikä helsinki ole tarpeeksi enää?
| east side gallery |
haluan oppia saksan.
haluan berliinin.
unohdin viikoksi kaiken, mitä taakse jäi. en kaivannut mitään?
viikko on tietysti lyhyt aika, ei käytäntö ole yhtä yksinkertainen.
mutta olen aina ennen kaivannut kotiin, helsinkiin, missä ikinä olenkin ollut.
en halua yhtään eläintä lisää, en mitään mikä sitoo, haluan olla vapaa ja lähteä.
toisaalta hyvä, nyt ainakin tiedän.
en mä sillä, rakastan helsinkiä. rakastan mun ihmisiä täällä, kaikkea tuttua, kieltä, kalliota.
vihreitä ratikoita, kävelymatkoja.
reittiopasta.
katselin vähän saksan puhekursseja, voisi tehdä hyvää.
yksin suoriuduin ihan kohtuullisesti, käytin saksaa vaikka tarjottiin mahdollisuutta englantiin. muiden läsnäollessa suojauduin en mä osaa, vaikka olisin osannutkin. ensimmäisenä päivänä vähän tylysti komensin suvin pois kuulemasta, kun piti tilata kahvilassa. he he.
mutta berliini, se on kummallinen kaupunki.
koirat kulkevat vapaina, ihmiset katsovat silmiin.
pyöräily on ok.
sotkua on joka puolella, mutta sitä ei näe.
paljon ruokatarjontaa missä tahansa.
dubattuja tv-ohjelmia.
ja saksa, se on valtakieli, englannilla on joskus pieni sija jossakin. ruokapakkauksissa yleensä ei.
mitä mä mietin?
~ niitä hetkiä, kun tuntee itsensä pieneksi. kaupunki jatkuu, jatkuu pidemmälle kuin voi nähdä, lentokoneesta erottaa tasaista massaa, siellä täällä korkeampia rakennuksia.
~ ihastuttavaa joukkoliikennettä, helppoutta.
~ tiergartenia, tempelhofia. melkoista hulluttelua nuo suureellisuudet.
~ maustamatonta jogurttia ja mysliä, croissantteja, pakko-falafelia joka oli ihan ok, vietnamilaisia kesärullia.
~ lämmintä tuulta ja tulevan kesän tuoksua.
~ kun voi sanoa ääneen ihan kuin olis nähty viimeksi eilen.
monen baarin jälkeinen aamu avautui hämyisen sinisenä. sekin on berliiniä, voi lähteä kotiin päin kuudelta ja bileet jatkuisivat yhä.
enempää en osaa sanoa, en ainakaan vielä.
huomenna paluu arkeen. pitää varata seuraava matka, että on jotakin mitä odottaa?
jänis vaikuttaa pulleutuneen. ärsyttää kylmyys ja lumi ja tavaroiden paljous. elämässä on välitila, taas, vastahan se oli. ja on ikävä.
melko ärsyttävää myös tällä tavalla kirjoitella kuvien väliin, mutta heh meni jo.
takaisin peiton alle. taitaa kuume nousta, mutta nouskoot. se on ihan hyvä hinta maksaa berliinistä.
kiitos ja danke schön.