maanantai 26. maaliskuuta 2012

b


muutama kuva.

ainoa minusta?

viime öinen paluu oli tuskallinen, ei vähintään flunssan takia.
tuntui, että tärykalvot puhkeavat. 


mä en halunnut tulla takaisin.


haluan olla osa jotakin suurta, eikä helsinki ole tarpeeksi enää?

east side gallery

haluan oppia saksan.


haluan berliinin.


unohdin viikoksi kaiken, mitä taakse jäi. en kaivannut mitään?


viikko on tietysti lyhyt aika, ei käytäntö ole yhtä yksinkertainen.


mutta olen aina ennen kaivannut kotiin, helsinkiin, missä ikinä olenkin ollut.


en halua yhtään eläintä lisää, en mitään mikä sitoo, haluan olla vapaa ja lähteä.


toisaalta hyvä, nyt ainakin tiedän.


en mä sillä, rakastan helsinkiä. rakastan mun ihmisiä täällä, kaikkea tuttua, kieltä, kalliota. 


vihreitä ratikoita, kävelymatkoja.


reittiopasta.


katselin vähän saksan puhekursseja, voisi tehdä hyvää.


yksin suoriuduin ihan kohtuullisesti, käytin saksaa vaikka tarjottiin mahdollisuutta englantiin. muiden läsnäollessa suojauduin en mä osaa, vaikka olisin osannutkin. ensimmäisenä päivänä vähän tylysti komensin suvin pois kuulemasta, kun piti tilata kahvilassa. he he.


mutta berliini, se on kummallinen kaupunki.


koirat kulkevat vapaina, ihmiset katsovat silmiin.


pyöräily on ok.


sotkua on joka puolella, mutta sitä ei näe.


paljon ruokatarjontaa missä tahansa.


dubattuja tv-ohjelmia.


ja saksa, se on valtakieli, englannilla on joskus pieni sija jossakin. ruokapakkauksissa yleensä ei.


mitä mä mietin? 

~ niitä hetkiä, kun tuntee itsensä pieneksi. kaupunki jatkuu, jatkuu pidemmälle kuin voi nähdä, lentokoneesta erottaa tasaista massaa, siellä täällä korkeampia rakennuksia. 


~ ihastuttavaa joukkoliikennettä, helppoutta. 


~ tiergartenia, tempelhofia. melkoista hulluttelua nuo suureellisuudet.


~ maustamatonta jogurttia ja mysliä, croissantteja, pakko-falafelia joka oli ihan ok, vietnamilaisia kesärullia.


~ lämmintä tuulta ja tulevan kesän tuoksua.


~ kun voi sanoa ääneen ihan kuin olis nähty viimeksi eilen.


monen baarin jälkeinen aamu avautui hämyisen sinisenä. sekin on berliiniä, voi lähteä kotiin päin kuudelta ja bileet jatkuisivat yhä.


enempää en osaa sanoa, en ainakaan vielä.


huomenna paluu arkeen. pitää varata seuraava matka, että on jotakin mitä odottaa?


jänis vaikuttaa pulleutuneen. ärsyttää kylmyys ja lumi ja tavaroiden paljous. elämässä on välitila, taas, vastahan se oli. ja on ikävä.


melko ärsyttävää myös tällä tavalla kirjoitella kuvien väliin, mutta heh meni jo.


takaisin peiton alle. taitaa kuume nousta, mutta nouskoot. se on ihan hyvä hinta maksaa berliinistä.


kiitos ja danke schön.
















sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

olen tässä taas pohtinut, että asetan paljon paineita itselleni muiden ihmisten kautta.


en kestä kovin hyvin kommentteja mut en mä paljoa kuvannut, linnu kuvaa kuitenkin. EI. kuvaan, mutta en halua kenenkään odottavan laadulta mitään. silloin pitää ruveta suorittamaan, silloin pitää ihan oikeasti osata.

mutta en halua suorittaa.


tekee mieli jättää kamera kotiin, ettei kukaan vaadi.

ja tiedoksi, en kuvaa salaman kanssa, oli miten hämärää tahansa.


sitten se berliini. oi siistii, mitä aiot tehdä siellä? no, kävellä? en minä tiedä. haluan nähdä sen juutalaisten muistomerkin, se on oikeastaan ainoa.


eihän kukaan sitä pahalla kysy, se on sellaista jutustelua. ongelma on korvien välissä, kuvittelen että nyt ne vaativat jotakin, että pitäisi olla suunnattomia suunnitelmia.


entä jos haluankin vain kävellä? on se kuitenkin eri asia kävellä berliinissä kuin helsingissä, täällä voin kävellä joka päivä jos huvittaa. harvemmin saksaan lähden.


mä en ole mikään museohaukka, he he, enkä viitannut ikääni. en jaksa katsella maalauksia ja miettiä siveltimenvetojen symmetrisyyttä. valokuviin voin keskittyä, mutta kyllä niissä pitää sitten olla sitä jotakin, tunnelmaa. 


levitin tuon kartan toista kertaa, ympyröin muistomerkin ja east side galleryn. tiergartenissa on paljon vihreää, mittessä, friedrichshainissa ja prenzlauer bergissä kannattaa kuulemma viettää aikaa.

mailiin oli tullut muistutus, tiistaina lähtö.


tänään mk auttaa miettimään berliini-asioita, sitten mä nollaan tämän päästäni. on kiva päästä hetkeksi pois täältä ja nähdä suvi. 


käytiin eilen jyväskylässä oppimassa pienen pojan oma nimi.


en osaa kuvitella äitiyttä itselleni.

mä haluan olla vapaa,
haluan palauttaa lapsen päivän päätteeksi vanhemmillensa.
tämäkin, ei sitä tarvitse puolustella,
jos ei tahdo.


suklaakakku oli hyvää.

ja okko oli söpö, mut lähinnä siksi, että tunnen sen äidin.