maanantai 21. marraskuuta 2011

lintüja

mietin aina, että pitäisi jakaa kuvia kaikista rakkaista linnuista, itse löydetyistä ja muilta saaduista. on usein sellainen käsitys minulla, että olen aika helposti lahjottavissa. maailma on täynnä lintuja.

kukkaruukkupunatulkut, sanni-tädin perintöä

stockan joulukoristeita ja pentikin lasilintuja, ns. jouluharrastukseni

lasilintu jojolta

ihanat magneetit hennalta

korkinavaaja jojolta ja anikólta

lintupenaali peipolta, huomaa lesbinen vivahde

isoveljeltä peritty juliste 70-luvun eläinmaailma -lehdestä, laululinnut

pulukirja hennalta

vihaiset linnut lontoossa

tässä siis alkupala, näitä riittää.

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

hetkeksi

sain eilen palautetta, että kirjoitan liian harvoin ja on liian vähän kuvia. totta ja totta. kuviakin on otettuna vaikka ja miten, niiden saaminen koneelle on osoittautunut astetta haastavammaksi tehtäväksi.

pikapäivityksenä nyt koulutehtävien välissä:
~ eilen oli neljän menon buukkaus, onnistuin repeämään ainoastaan kahteen: ranskalaishenkisiin etkoiluihin vallilaan (vein juustoa) ja elisan 30-vuotissyntymäpäiväjuhliin iso roba 10:neen.
~ l-world -bileissä k23:ssa oli parasta, menin paikalle ennen vallilalaisia, mutta jo jonossa törmäsin tuttuihin. koko ilta oli yhtä small talkia ja tanssimista.
~ mun ystävät on maailman parhaita.

sain vihdoin huoneeni patterin toimimaan, kummallista kun ei palele. viime yönä oli eksoottista kävellä bussipysäkiltä kotiin vaaleansinisissä rusettiballeriinoissa, kun en laiskuudeltani jaksanut vaihtaa talvikenkiä jalkoihin.

kiitos ja hei.

perjantai 18. marraskuuta 2011

külttüüri

kävin pyörähtämässä post natura -näyttelyn avajaisissa galleria fafassa. näyttely on osa lens politica -festivaalia, joka on siis parhaillaan käynnissä. bunny on mukana anikón videoinstallaatiossa pyhä liitto, bunny esiintyi edukseen. mun tuli suorastaan äidillinen olo, kun näin tyypin hyppelevän tekonurmella. suosittelen myös kristinin teosta the big o.


olen viime kuukausina harrastanut hävyttömän vähän kulttuuria, asialle pitäisi tehdä jotakin. onneksi sentään tapatietouden tunnilla on ollut mielenkiintoisia esityksiä patsaista ja julkisista rakennuksista. puheviestinnän tunnilla oli kirjallisuusesitelmöintiä, täytyisi panostaa lukemiseen kaunokirjallisuutta! haihattelen myös, kun en osaa päättää: uusi opiskelupaikka vai paluu yliopistolle? nykyinen koulu jatkuu joka tapauksessa loppuun saakka, se on ehdotonta. mutta yliopisto, kotimainen kirjallisuus vai yleinen kirjallisuustiede? tai, olen ollut poissa niin pitkään, että pakollisen sivuaineen määritelmä on saattanut muuttuakin.

kaksi vierailua asianajotoimistoihin takana. olisinpa nuorempi, olisipa opintotukea jäljellä, oikeustiede voisi olla niin parasta. ei sitä koskaan liian vanha ole, enkä todellakaan koe oloani erityisen epänuorekkaaksi vaikka jalat kuulemma pitää leikata, mitä?! mutta välillä mietityttää, tämän ikäisenä pitäisi olla jo maisteri jossakin. liikaa kaikkea.

hyllyssä on sinuhe egyptiläinen, kirja on kulkeutunut mukanani aina hämeentien kommuunista saakka. se taitaa olla hannan, en ole ihan varma. waltari on kuulemma mieletön, näin kertoi yläasteen äidinkielenopettajani, jonka nimeä en jostain syystä nyt muista. jotakin marja tai marja jotakin, marja-leena? marja muistaakseni sanoi, että waltari kirjoitti kirjan, vaikkei ollut koskaan käynyt egyptissä, mieletöntä. en äkkiseltään löytänyt faktaa puolesta tai vastaan, jatkan siis väittämään uskomista.

kuulin pitkästä aikaa peipon äänen ja törmäsin akseliin stockan kohdalla. jotkut pikku huopalahden taloista näyttävät välimerellisiltä, haluaisin katsoa stealing beautyn. tietenkään meillä ei ole televisiota, elokuva on vhs-kasetilla. elämän hullunkurisuudet ja noin.

tiistai 15. marraskuuta 2011

matkalla kohti lomaa

jäätävä alkuviikko ihan kirjaimellisesti, erityisesti koulussa. syksy alkaa painaa yhdellä ja toisellakin, liikaa kärjistyneitä tilanteita ja huonoa mieltä. kävin purkamassa vähän ajatuksia, kasoittain epämääräisyyksiä, väärinkäsityksiä, ajattelemattomuuksia. onneksi tämä on vain koulumaailma, meillä on vielä aikaa oppia. leivoin huomiselle palaveeraustunnille kinuskikissan muffinsseja, että olisi parempi olla kaikilla.

en ole ehtinyt kuvata tai käydä kävelyllä. saisin jo juostakin, mutta sitkeä flunssa estää. ei ihme, että alkaa sortua patoutumien alla, kun on liian sidottu joutavuuksiin. parempia aikoja odotellessa: lakkaan kynnet kirkkaanpunaisella, juon liikaa teetä, valvon vaikka olisi hyvä nukkua.

jotain hyvääkin: tapatietouden esitelmää varten kaivoin sunnuntaikävelyllä helsingissä -kirjani esille ja tutkin hieman eläinpatsaita/-veistoksia. hiljaisuuden jalanjäljet on edelleen mielestäni voittaja, metsäneläinten jälkiä lasipalatsin kulmalla. uusi tuttavuus on viisas hiiri, pieni hiiriveistos rauhankadulla. hänestä täytyy käydä ottamassa kuva! muistatko kun oli vielä käpylehmiä sörnäisten rantatiellä? kaisaniemen puiston hassu hirvi on nuori hirvi.


viikko sitten opin, että kummallinen häkkyrä narinkkatorilla on yrittäjäveistos, joka on alunperin paljastettu suomalaisen yrittäjän päivänä. veistoksen rakenne perustuu penrosen laattoihin, samaa kuviointia on stockan edustalla kävelykadulla. ovatkohan ne samaisen kadunpätkän jääpuikkovalot jotakin taidetta, mä pidän niistä jollain häiritsevällä tavalla.

pikkujouluissa, feat. riksun katkennut rasta.

lauantai 12. marraskuuta 2011

olen ruuvannut niin paljon, että ruuvimeisseli hiersi kämmenen ihon rikki. se kiteyttäköön tällä erää asuntoasiat.

käytiin eepun kanssa vakioruokailemassa bamboo centerissä. samalla sain lisää greytä, se kuulemma jää yhden jakson jälkeen tauolle jenkeissä. ei! facebook-ryhmän postauksesta ymmärsin, että jotakin dramaattista tapahtuu taas, tietysti, ja sitten odotellaan tammikuuhun saakka.


prinsessa järjesti eilen yllätyssyntymäpäiväkahvitukset nasulle, menin kallioon suoraan koulusta muutaman tunnin etuajassa. laura oli tehnyt kasvispiirakkaa ja kahdenlaisia muffinsseja, lakritsia ja daimsuklaata. me tehdään niitä yleensä aina, kinuskikissan ohjeiden mukaan. muistaakseni kinuskikissalta löytyy myös yksi prinsessan suosikki, maailman helpoin pullakakku, on tullut muutamaan kertaan leivottua.

ihanan rauhallinen perjantai-ilta, monta kuppia kahvia, yllä mainittuja herkkuja sekä ehkä pari tikkaria, toisenlaisia frendejä, kaunareita ja sikke - ruokaa rakkaudella. joskus tuntuu että jään paljosta paitsi, kun ei ole televisiota.

pöydällä odottelee monen sentin paksuinen paperipino opiskelu. sen sijaan olen nauttinut hiljaisesta aamusta, toisen keittämästä aamukahvista, wir sind heldenistä ja agit propista. aion tehdä ruokaa, käydä katsomassa ruskeasuolla pss:n pelin, piipahtaa nasun virallisilla synttäreillä memphisissä ja juhlistaa pieniä suuria pikkujouluja larussa. opiskeltava materiaali on olemassa huomennakin.

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

hemma ~ kotona.

pyörähdin viikonloppuna kalliossa, yksi maailman kotoisimmista paikoista. iiris piti puheviestinnän tunnilla suomalaisuus ja kulttuuri -esitelmän helsingistä, helsinkiläisyydestä. olen syntynyt muualla, mutta ajattelen mieluummin, että syntymäkaupunki on vain yksi muiden joukossa, jonkun toisen valinta. helsinki oli oma valintani, olen tiennyt sen aina. helsinki on koti, on ollut jo vuosia.

on menossa melkoisen lässy vaihe, kaikki uudessa paikassa on ihanaa. huokailen, kun tykkään. asunto on paras, tilava, valoisa, uusittu. taistelin pyykkikoneen toimimaan, se oli viimeinen niitti. pyykinpesu on mielettömän terapeuttista. uutuudenviehätys on katoavaista.

tänään saatiin vihdoin pöytä keittiöön, ikean kotiinkuljetus toi ovelle asti. muru kuuli ovikellon ja haukkua räksytti heti. olin yhtä hymyä, kun ei tarvinnut kantaa paketteja yksin kolmanteen kerrokseen. kotiinkuljettajamies hymyili myös, se oli ihan varmasti aurinko kaikkien näiden pilvisten päivien jälkeen, sai meidät olemaan mukavia.

muru on n:n koira, pieni borderterrieri. muru on hassu, sitä voi nostaa syliin ihan miten päin vain. muru haukkuu aina kun joku tulee kotiin, sillä on kuulemma tarve puolustaa reviiriään. uusia asioita opittavana, mioon uskalsin luottaa, murun kanssa on pidetty vielä eläimet erossa toisistaan.

on paljon koulua, tapaamisia, eläimiä, suunnitelmia. greyn anatomia on kaukana parin kilometrin päässä, olen katsonut gilmoren tyttöjä. vaikka ei oikeastaan enää tarvitse katsoa, riittää kun kuuntelee, osaan nähdä kaiken ilman kuvaakin.

yksi huomio vielä, kun siellä ikeassa taas tänään kävin. ostin beigen sävyistä kangasta läpikuultavien verhojen vuoriksi. ostin tammikuvioidun lack-pöydän sen ääressä vain on niin hyvä datailla. tykkään tammen sävyisestä, vastalaitetusta laminaatista kodissamme. pukeudun mielelläni neutraalisti, tummaan mutta rimpsuiseen ja pitsiseen. hassua huomata, kuinka aika kuluu, mihin hävisi se äärimmäisen värikäs punatukkainen tyttö, joka surutta yhdisteli sateenkaaria toisiinsa?

a bunny
a tapsu
a muru

no, edelleen on värikästä

puolituunattu varjostin
postikortteja ruotsalaiselta kirpputorilta

torstai 3. marraskuuta 2011

uusi koti

täällä ollaan, legotalojen keskellä kolmannessa kerroksessa, kymppi kulkee ikkunan alta ja pitää kotoisaa ääntä. kirjoituspöytä on kadulle päin, kirjoituspöytä ylipäätään toimii tarkoituksessaan, eikä jonakin epämääräisenä ruokailutilan korvikkeena / yleishyödyllisenä laskutasona. tykkään katsoa ulos ikkunasta.

elämä on pyörinyt hieman tämän asuntosotkun ympärillä. kaikki on vieläkin keskeneräistä, mutta ainakin vain yhdessä osoitteessa. tapsu ja bunny muuttivat tänään, on hyvä olla seuraa. n ei ole vielä täällä, viikonloppuna vasta, ja e lähti laivalle.

tuntemattomat ihmiset tervehtivät, ihan kuin olisin ollut tässä kauankin. mummo kysyi kadulla, mistä löytää hierojan, mä en osannut auttaa, mutta onneksi tuli muitakin. lähikaupat ovat kamalan pieniä, pitää etsiä valikoimaltaan laajempi. isin kanssa käytiin kannelmäessä asti, muistin vielä miten prismaan ajetaan.

syksyssä on hienoa:
~ se hetki, kun on jo kovin viileä, mutta ei liian kylmä
~ patterit ovat pois päältä, saa nukkua kuumavesipullon kanssa
~ lehdistä keltainen maa.