laura lähti kymmeneksi päiväksi berliiniin, myyh. on välillä ihan kivaa olla itsekseen, mutta olen kovin tottunut prinsessan läsnäoloon. varmasti alun jälkeen helpottaa, nyt on haikea tunne. ulkona paistaa aurinko, mutta istun juomassa kahvia ja kuuntelemassa nuoruusvuosien kapteeni ä-ni:ä.
koira on hoidossa ogelissa, käytiin eilen viemässä se lenkille. herralla on kesäturkki, on se vaan pohjimmiltaan aika pieni koira kaiken karvan alla. matkalla lauran porukoille alkoi sataa, harvakseltaan ja isoja pisaroita, oikea kesäkuuro. kastuttiin vähän, mutta kaikkihan kuivui yhtä nopeasti. kerään kesää varastoon.
näin ensimmäiset hiirenvirnat, ja yksi metsäkaistale ogelin ja käpylän välillä oli ihan täynnä kuusen näköisiä saniaisia. niitä samoja, joita lapsena kuvitteli lilliputtikuusiksi. mä haluaisin ihan kauheasti kiivetä puuhun, mun omaan koivuun joka oli miedän talon pihalla, leikkimökin takana. ja sen koivun oksalta pystyi heittäytymään leikkimökin katolle, sieltä liukumäkeä alas ja uudestaan puuhun.
käytiin pelaamassa kesän toinen pesispeli, meitä oli jopa kahdeksan. hämmästyn aina, kun on olemassa ihmisiä, jotka kannustavat ja kehuvat. en oikein osaa vielä yhdistää tätä ominaisuutta ja pelejä, tai pelin kohdalle voi oikeastaan sijoittaa mitä tahansa... osun nykyään palloon ü, koppien ottaminen sen sijaan on haastavaa, pallon pelkääminen saa minut aina väistämään. ehh, mutta hyvin se meni. peli kylläkin loppui ennen kuin saatiin ensimmäinen kierros päätökseen, pallo osui novan leukaan voimalla. ei peliä ilman loukkaantumisia.
kävelin käpylästä kotiin, pitkin mäkelänkatua. tienvarsilta oli leikattu heinät ja kesäkukat, nyljetyn näköistä mutta niin hyvän tuoksuista! oli myös iso herhiläinen mäkelänrinteen kohdalla, kävelin aika tyynesti ohi. yhtenä päivänä hämähäkki hengaili kanssani, olin silloinkin aika tyyni, ainakin sitten kun hämy lennähti sievässä kaaressa ruohikolle, ehkä pienen huitaisun avittamana. ötöt.
ompelen kuulemma tänään huoparastoja riksun päähän. kelpaa, mitäpä ei voisi oppia. sitä ennen mm. synttärilahjametsästys kohta kaksivuotiaalle kummitytölle.
perjantai 17. kesäkuuta 2011
maanantai 13. kesäkuuta 2011
loma.
tänään olen viettänyt ensimmäistä kotipäivää sitten... viime viikon? alkuviikko kului tukholmassa ja perjantaista eteenpäin lähinnä a) pihalla, b) baarissa. kesäkesä <3
matkustin viikko sitten maanantaina vaihteeksi siljalla tukholmaan. sain olla yksin naishytissä, lueskelin mallorean tarun ensimmäistä osaa ja join cokis zeroa. yö oli vähintäänkin mielenkiintoinen, kakkoskannen hytin seinä oli pahvia ja kuuntelin naapureiden bailausta. hytin ovea paukutettiin pari tuntia suht säännöllisesti, pojat ulkopuolella heittivät raiskausläppää. ah.
tukholma oli kuuma, ihana, rakas, mitä se nyt yleensä on. ostin kahdeksan matkaa remsan että pääsin siskon luo årstaan ja tarvittaessa keskustaan päin. ensimmäisen päivän kunniaksi söimme aamiaista, kävelimme, kävelimme, shoppasin design torgetilla (pakollinen kohde), söimme sushia ja kävelimme. stockholm <3.
kävimme aquariumissa, siellä oli söpöjä rauskuja ja yksi pieni vasarahai! tapasin myös merihevosia ja hassuja, hiekassa asustavia matoja. iih. syötiin jätskiä ja pelättiin hämähäkkejä. siskun jalka oli kipeä, joten sisku valitsi joukkoliikenteen. minä sen sijaan kävelin södermalmilta årstaan ja kuvasin.
haluaisin kyllä ehkä muuttaa tukholmaan vielä, siellä on kaikkea mitä tarvitsee: riittävän kokoinen kaupunki, ruotsin kieli, ruotsalaiset naiset. niillä tyttö pärjää oikein hyvin. bonuksena itselleni: puhuin reissun aikana ainoastaan suomea ja ruotsia, en englantia.
paluumatka oli huomattavasti rauhallisempi, sain valitettavasti myös pari hyttitoveria. olin vahingossa lukenut oman matkakirjani jo loppuun, joten jouduin ostamaan laivalta lisätekemistä. ihan kauheita vaihtoehtoja siellä myynnissä, mutta onneksi löysin madame pompadourista kertovan kirjan, joka osoittautui mielenkiintoiseksi. ranskan hovi aikoinaan = nykypäivän lesbopiirit.
viikonloppu kului lähinnä auringossa. perjantaina puistoilimme lauran ja hannan kanssa, sitten terassille juhlistamaan tarun lomaa, josta jatkoin toisen lauran ja kummipojan luo koivukylään. lauantaina lueskelin auringossa mallorean tarun toista osaa, istuin anikón kanssa vallilan kallioilla ja siirryin naispatsaalle eepun ja lauran seuraan, maman kautta kotiin. eilen grillattiin hannan luona aamupalaksi, kävin vähän torkkumassa ja jatkettiin kuuntelemaan helsinki-päivän konserttia suvilahteen. sieltä vielä fenixin bingoon ja mann'sille. loma <3.
sadepäivän olen kuluttanut datailuun, siivoiluun (bunny puri imurin johdon poikki, eh), hengailuun. laura ja kumppanit valmistautuivat crystal castlesin keikkaan, oli kyllä pieni asunto melko täynnä elämää.
kesä on kevään jälkeen parasta aikaa vuodessa.
matkustin viikko sitten maanantaina vaihteeksi siljalla tukholmaan. sain olla yksin naishytissä, lueskelin mallorean tarun ensimmäistä osaa ja join cokis zeroa. yö oli vähintäänkin mielenkiintoinen, kakkoskannen hytin seinä oli pahvia ja kuuntelin naapureiden bailausta. hytin ovea paukutettiin pari tuntia suht säännöllisesti, pojat ulkopuolella heittivät raiskausläppää. ah.
| eeppinen lokki, helsinki-tukholma. |
tukholma oli kuuma, ihana, rakas, mitä se nyt yleensä on. ostin kahdeksan matkaa remsan että pääsin siskon luo årstaan ja tarvittaessa keskustaan päin. ensimmäisen päivän kunniaksi söimme aamiaista, kävelimme, kävelimme, shoppasin design torgetilla (pakollinen kohde), söimme sushia ja kävelimme. stockholm <3.
| aamiainen. |
| gamla stan. |
| peltokuvion laidalla. |
| en hevonen! |
| rausku. |
| globen. |
kävimme aquariumissa, siellä oli söpöjä rauskuja ja yksi pieni vasarahai! tapasin myös merihevosia ja hassuja, hiekassa asustavia matoja. iih. syötiin jätskiä ja pelättiin hämähäkkejä. siskun jalka oli kipeä, joten sisku valitsi joukkoliikenteen. minä sen sijaan kävelin södermalmilta årstaan ja kuvasin.
haluaisin kyllä ehkä muuttaa tukholmaan vielä, siellä on kaikkea mitä tarvitsee: riittävän kokoinen kaupunki, ruotsin kieli, ruotsalaiset naiset. niillä tyttö pärjää oikein hyvin. bonuksena itselleni: puhuin reissun aikana ainoastaan suomea ja ruotsia, en englantia.
paluumatka oli huomattavasti rauhallisempi, sain valitettavasti myös pari hyttitoveria. olin vahingossa lukenut oman matkakirjani jo loppuun, joten jouduin ostamaan laivalta lisätekemistä. ihan kauheita vaihtoehtoja siellä myynnissä, mutta onneksi löysin madame pompadourista kertovan kirjan, joka osoittautui mielenkiintoiseksi. ranskan hovi aikoinaan = nykypäivän lesbopiirit.
viikonloppu kului lähinnä auringossa. perjantaina puistoilimme lauran ja hannan kanssa, sitten terassille juhlistamaan tarun lomaa, josta jatkoin toisen lauran ja kummipojan luo koivukylään. lauantaina lueskelin auringossa mallorean tarun toista osaa, istuin anikón kanssa vallilan kallioilla ja siirryin naispatsaalle eepun ja lauran seuraan, maman kautta kotiin. eilen grillattiin hannan luona aamupalaksi, kävin vähän torkkumassa ja jatkettiin kuuntelemaan helsinki-päivän konserttia suvilahteen. sieltä vielä fenixin bingoon ja mann'sille. loma <3.
sadepäivän olen kuluttanut datailuun, siivoiluun (bunny puri imurin johdon poikki, eh), hengailuun. laura ja kumppanit valmistautuivat crystal castlesin keikkaan, oli kyllä pieni asunto melko täynnä elämää.
kesä on kevään jälkeen parasta aikaa vuodessa.
maanantai 30. toukokuuta 2011
pohjanmaa(n kautta).
tuli nollattua viikonloppuna ihan huolella ja koko kevään puolesta. apua. onneksi en muista paljoa, parempi niin. ajattelin keskittyä olemaan ilman alkoholia hetken. alku on ainakin lupaava, tulevan viikonlopun tjejklubbenia seuraa aamuvuoro, joten sopii olla limulinjalla.
sunnuntain olojen takia pääsin lähtemään kokkolaan vasta tänään. kiitos spotify premiumin, matka sujui suhteellisen rattoisasti. äiti oli tietysti vielä töissä, kun saavuin, joten sain kävellä asemalta kotiin eli asuntoon, jossa en ole koskaan asunut. onneksi ensimmäiset vesipisarat satoivat vasta, kun olin parinkymmenen metrin päässä kotoa.
veera kävi kyläilemässä reilu kuukauden ikäisen nimettömän tyttövauvansa kanssa. pidin sitä sylissä, se vähän kitisi ja sitten tuijotteli värikkäitä tauluja ja sai hikan. ovathan nuo ihan söpöjä, vauvat. olen kulkenut niin ääripäästä toiseen, kun olisi kyse omista lapsista. välillä olen ehdottomasti halunnut, vaikka yksin, välillä en ollenkaan, en missään nimessä missään olosuhteissa yhtään kenenkään kanssa. mutta, ei kai sitä voi ennalta päättää. mistä mä tiedän mitä mieltä olen vuoden päästä. tai kymmenen vuoden? ehkä sitä sitten tahtoisi, jos löytää jonkun, joka tahtoisi myös. tai sitten menen naimisiin työn kanssa.
oon jotenkin viimeaikaisten yleisten tapahtumien ja oman onnettoman naismaun takia havainnut lievähköä pessimistisviritteistä suhtautumista seurusteluun, perheeseen, lapsiin... epäilemättä tämä on turhankin nopeasti ohimenevä ilmiö, mutta silti vähän ahdistaa. tai, ei ehkä ahdista, vaan ahdistaa se ettei ahdista. en ole ihan varma.
naiset.
sunnuntain olojen takia pääsin lähtemään kokkolaan vasta tänään. kiitos spotify premiumin, matka sujui suhteellisen rattoisasti. äiti oli tietysti vielä töissä, kun saavuin, joten sain kävellä asemalta kotiin eli asuntoon, jossa en ole koskaan asunut. onneksi ensimmäiset vesipisarat satoivat vasta, kun olin parinkymmenen metrin päässä kotoa.
veera kävi kyläilemässä reilu kuukauden ikäisen nimettömän tyttövauvansa kanssa. pidin sitä sylissä, se vähän kitisi ja sitten tuijotteli värikkäitä tauluja ja sai hikan. ovathan nuo ihan söpöjä, vauvat. olen kulkenut niin ääripäästä toiseen, kun olisi kyse omista lapsista. välillä olen ehdottomasti halunnut, vaikka yksin, välillä en ollenkaan, en missään nimessä missään olosuhteissa yhtään kenenkään kanssa. mutta, ei kai sitä voi ennalta päättää. mistä mä tiedän mitä mieltä olen vuoden päästä. tai kymmenen vuoden? ehkä sitä sitten tahtoisi, jos löytää jonkun, joka tahtoisi myös. tai sitten menen naimisiin työn kanssa.
oon jotenkin viimeaikaisten yleisten tapahtumien ja oman onnettoman naismaun takia havainnut lievähköä pessimistisviritteistä suhtautumista seurusteluun, perheeseen, lapsiin... epäilemättä tämä on turhankin nopeasti ohimenevä ilmiö, mutta silti vähän ahdistaa. tai, ei ehkä ahdista, vaan ahdistaa se ettei ahdista. en ole ihan varma.
naiset.
keskiviikko 25. toukokuuta 2011
ensimmäisen lomaviikon aikana olen pessyt pyykkiä, täyttänyt ja tyhjännyt astianpesukonetta, pessyt lisää pyykkiä, rikkaimuroinut, pessyt pyykkiä... ja nähnyt ystäviä. ompelin myös lauralle verhot, kangas oli ostettu viime elokuussa. on ehkä ollut kiireitä? kyllä siihen muutama tunti menikin, kaikkeen värkkäämiseen, mutta ompelu on hauskaa kun se onnistuu.
eilen kävin vihdoin koivukylässä, kummipoika 1v 9,5kk näyttää ihan enkeliltä vaaleissa, pitkissä kiharoissansa. ulkonäkö luonnollisesti pettää, tässäkin. leo ei halunnut sanoa minua tättäksi tai tytöksi tai linnuksi, ei varsinkaan linnu-tätäksi, vaan olin upeasti "toi". yritettiin kovasti opettaa että "toi" on linnu, sano leo linnu, mutta kuulemma viikonloppuna 90-vuotias mimmi-mummo oli opettanut leolle oman nimensä antamalla suklaapatukan aina onnistuneen nimenlausunnan jälkeen. (heti kun suklaasta ja mimmistä puhuttiin, huudahti leo MIMMI! näinpä.)
en kestä että kummilapset on jo noin isoja, aadakin täyttää vajaa kuukauden päästä kaksi. synttärikutsu turkuun, check. mutta mihin kaksi vuotta meni? ja se 9kk, mikä sitä ennen odoteltiin.
edellispäivitykseen viitaten muuten, ostin lauantaina kahdet kedsit lisää, pinkit ja oliivinvihreät, nyt kelpaa hetken. ja kaksi mekkoa! ja aurinkolasit. ja tofua vii voanista.
tänään käytiin lauran kanssa ekbergillä aamiaisella, söin monta croissantia ja join monta kuppia kahvia. lähdettiin malmille tutustumaan uuteen uff:iin, vaikka en ko. lafkasta yleisesti ottaen pidäkään. ostin mekon ja paidan, hups. käveltiin vielä myöhemmin rautatientorilta tokoinrannan kautta hakaniemeen, se on ehkä eniten kuluttamani kävelyreitti helsingissä. kotimatka.
anikó paransi maailmaani namaskaar-lounaan verran, ja tittidii: kävelimme rautatientorilta tokoinrannan kautta kallioon. hitaammin, vatsat pulleina. lopun illan olen istunut kotona, juonut mansikkateetä, pessyt pyykkiä ja valmistautunut huomisen ikkunanpesu- ynnä yleisluontoissiivouspäivään.
aika hyvä.
eilen kävin vihdoin koivukylässä, kummipoika 1v 9,5kk näyttää ihan enkeliltä vaaleissa, pitkissä kiharoissansa. ulkonäkö luonnollisesti pettää, tässäkin. leo ei halunnut sanoa minua tättäksi tai tytöksi tai linnuksi, ei varsinkaan linnu-tätäksi, vaan olin upeasti "toi". yritettiin kovasti opettaa että "toi" on linnu, sano leo linnu, mutta kuulemma viikonloppuna 90-vuotias mimmi-mummo oli opettanut leolle oman nimensä antamalla suklaapatukan aina onnistuneen nimenlausunnan jälkeen. (heti kun suklaasta ja mimmistä puhuttiin, huudahti leo MIMMI! näinpä.)
en kestä että kummilapset on jo noin isoja, aadakin täyttää vajaa kuukauden päästä kaksi. synttärikutsu turkuun, check. mutta mihin kaksi vuotta meni? ja se 9kk, mikä sitä ennen odoteltiin.
edellispäivitykseen viitaten muuten, ostin lauantaina kahdet kedsit lisää, pinkit ja oliivinvihreät, nyt kelpaa hetken. ja kaksi mekkoa! ja aurinkolasit. ja tofua vii voanista.
tänään käytiin lauran kanssa ekbergillä aamiaisella, söin monta croissantia ja join monta kuppia kahvia. lähdettiin malmille tutustumaan uuteen uff:iin, vaikka en ko. lafkasta yleisesti ottaen pidäkään. ostin mekon ja paidan, hups. käveltiin vielä myöhemmin rautatientorilta tokoinrannan kautta hakaniemeen, se on ehkä eniten kuluttamani kävelyreitti helsingissä. kotimatka.
anikó paransi maailmaani namaskaar-lounaan verran, ja tittidii: kävelimme rautatientorilta tokoinrannan kautta kallioon. hitaammin, vatsat pulleina. lopun illan olen istunut kotona, juonut mansikkateetä, pessyt pyykkiä ja valmistautunut huomisen ikkunanpesu- ynnä yleisluontoissiivouspäivään.
aika hyvä.
| bunny nukkuu. |
| tapsu ei nuku. |
| ruttiksen kulma. |
| kaisaniemi. |
| allekirjoittanut ja "SÖPÖ VETURI". |
| anikó, sätkänkäärijä. |
| linnunlaulun kohdilla. |
perjantai 20. toukokuuta 2011
tenttien jälkeen.
tänään sanottiin hei hei koulu.
tyhjä olo. eilen vielä toivoin, että tämä päivä koittaisi, en ilmeisesti muistanut millainen olen. kauhea ikävä kaikkia ihmisiä, tämä on elämäni ensimmäinen koulu, jossa oikeasti viihdyn. koulukavereita on nähnyt melko tiiviisti, vaikkei ehkä joka päivä niin ainakin on aina tiennyt että kohta. nyt sitten kolmen kuukauden tauko, mikä se sellainen on?
ikinä ei ole hyvä. epäilemättä kesä menee nopeammin kuin tahtoisi ja kohta jo hukumme yritysprojektiin ja kieliopintoihin, mutta silti.
jos en tästä yllättävästä vapaudesta osaa nauttia, niin en sitten shoppailustakaan. ajattelin, että olisin vihdoin ostanut itselleni kivoja asioita, vaatteita eli marssin kämpiin ja ostin uudet kedsit. näinpä. ja harmaina, ei ollut muista väreistä kokoja jäljellä. uusi yritys ensi viikolla.
tyhjä olo. eilen vielä toivoin, että tämä päivä koittaisi, en ilmeisesti muistanut millainen olen. kauhea ikävä kaikkia ihmisiä, tämä on elämäni ensimmäinen koulu, jossa oikeasti viihdyn. koulukavereita on nähnyt melko tiiviisti, vaikkei ehkä joka päivä niin ainakin on aina tiennyt että kohta. nyt sitten kolmen kuukauden tauko, mikä se sellainen on?
ikinä ei ole hyvä. epäilemättä kesä menee nopeammin kuin tahtoisi ja kohta jo hukumme yritysprojektiin ja kieliopintoihin, mutta silti.
jos en tästä yllättävästä vapaudesta osaa nauttia, niin en sitten shoppailustakaan. ajattelin, että olisin vihdoin ostanut itselleni kivoja asioita, vaatteita eli marssin kämpiin ja ostin uudet kedsit. näinpä. ja harmaina, ei ollut muista väreistä kokoja jäljellä. uusi yritys ensi viikolla.
maanantai 16. toukokuuta 2011
maanantai 9. toukokuuta 2011
hyvä asia: bunny on terve 7,5-kiloinen pupunen.
muita hyviä asioita: ei ole. STRESSI.
ensi viikolla neljä tenttiä. tällä viikolla yksi.
sain kuitenkin kaksi lomaviikkoa kesäkuun alkuun, tulevat tarpeeseen. ajattelin lähteä siskon luo tukholmaan. pois täältä edes hetkeksi, on sitten kivempi palata takaisin.
tänä iltana aion käydä juoksemassa, yksin. avasimme lenkkeilykauden lissen kanssa viikko sitten, kolmituntisesta seurasi flunssa ja lonkkasärky. kieltämättä tuli vähän ikäloppu olo, mutta veikkaan että särky johtui harvemmin käytetyistä lenkkareista. ja mitäpä ei pieni särkylääke korjaisi!
ihan vain, että elossa ollaan toistaiseksi.
muita hyviä asioita: ei ole. STRESSI.
ensi viikolla neljä tenttiä. tällä viikolla yksi.
sain kuitenkin kaksi lomaviikkoa kesäkuun alkuun, tulevat tarpeeseen. ajattelin lähteä siskon luo tukholmaan. pois täältä edes hetkeksi, on sitten kivempi palata takaisin.
tänä iltana aion käydä juoksemassa, yksin. avasimme lenkkeilykauden lissen kanssa viikko sitten, kolmituntisesta seurasi flunssa ja lonkkasärky. kieltämättä tuli vähän ikäloppu olo, mutta veikkaan että särky johtui harvemmin käytetyistä lenkkareista. ja mitäpä ei pieni särkylääke korjaisi!
ihan vain, että elossa ollaan toistaiseksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)